Saavuimme Windhoekiin sunnuntaina 25. heinäkuuta lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Passiin 20 päivän leima ja käsky selvittää viisumi ministeriössä. Ensimmäinen yllätys odotti jo lentokentällä, kun Saaran matkalaukku oli jäänyt Johannesburgiin. Laukku tuli perästä ja maanantai-iltana sain pukea omat puhtaat vaatteet päälleni. Ihanaa!
Asumme Puccini Guest Housessa lähellä keskustaa ja koulua. Paikan omistaa mielettömän ystävällinen ja mukava mies, joka auttaa meitä asiassa kuin asiassa. Kaikilla on omat huoneet, keittiö ja pesukone ovat yhteisiä. Pihalla kasvaa sitruunapuita ja palmuja.
Aika on hyvin liukuva käsite täällä. Asiat tapahtuvat, kun ovat tapahtuakseen. Olemme yrittäneet rekisteröityä koululle koko viikon ajan, mutta kukaan ei tunnu hoitavan asioita suuntaan tai toiseen. Lukemattomia puheluita ja kyselyitä oman asian perään. Ministry of Home Affairs and Immigrationissa selittelimme viisumihakemustamme yhteensä kolmelle ihmiselle, mutta ystävällisyydellä, hymyllä ja kiittämällä pääsee pitkälle. Ensi tiistaina viisumimme pitäisi olla kunnossa.
Koulu alkoi heti maanantaina Media Advertisement Strategies –kurssilla. Opiskelemme myös Advanced News Reporting and Writing –kurssin sekä valokuvausta. On ollut hienoa nähdä, kuinka paljon tunneilla keskustellaan: jokainen saa sanoa oman mielipiteensä, jokaista kuunnellaan ja asioista jopa väitellään. Mekin olemme ottaneet osaa keskusteluihin esimerkiksi kertomalla, miten asiat Suomessa ovat.
Paikalliset vaikuttavat ystävällisiltä ja tyytyväisiltä omaan elämäänsä. Täällä on talvi ja päivällä elohopea kohoaa yli 25 asteeseen. Karvahatut, talvisaappaat ja turkiskaulukset eivät ole erikoinen näky. Sen sijaan meidän shortsit ja t-paidat herättävät kummastusta. Olemme myös huomanneet, että ihmiset kävelevät hyvin hitaasti. Myös erilaiset vartalot ovat ihmetyttäneet. Jättiläisahtereita ja langanlaihoja kauniita naisia!
Palaamisiin!
Saara ja Tytti
