Mä olen ollut kunnon lomailija viimeiset kolme viikkoa! On ollut ihanaa ja sydämeen on jäänyt monta mieletöntä kokemusta ja uskomattomia muistoja.
Loma alkoi, kun saimme vieraita Suomesta. Oli ihanaa olla äidin kanssa, jutella ja vaihtaa tarinoita. Tuntui oikealta kodilta. Kiitos, että olit täällä, äiti!
Lähdimme yhdessä Tytin, hänen äitinsä ja miesystävänsä kanssa retkelle Etoshan luonnonpuistoon, Damaralandiin ja rannikolle. Etoshassa oli upeaa nähdä hauskoja kirahveja, sarvikuonoja, seeproja, kuduja, leijonia, springbokeja, gnuita, norsuja ja muita metsän asukkeja! Damaraland on kuivaakin kuivempi alue luoteisosassa, missä kävimme katsomassa monia satoja tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia sekä vierailimme klik-kieltä puhuvan Damara-heimon kylässä. Swakopmundissa oli mahtavaa nähdä ja tuntea Atlantin valtameren kostea ilma.
Vietimme vielä Windhoekissa muutaman päivän. Kävimme shoppailemassa, esittelin äidille paikkoja ja täällä olevia ystäviäni. Lentokentällä äitiä saattaessani tajusin, että kohta minäkin lähden kotiin ja näen taas kaikki rakkaat Suomessa.
Toinen upea matkani alkoi viime viikon perjantaina, kun lähdin ystävieni Obyn ja Maarian kanssa Namibian peukaloon (ylös ja pohjoiseen) Capriville Obyn kotiseudulle. Caprivi on pieni kaitale kaunista vihreaa metsaa ja kuivaa hiekkaa maan koillisosassa. Caprivi on ihan Sambian naapuri ja sen suurin kaupunki on Katima Mulilo. Roadtrippimme alkoi Windhoekista taksilla Ochiwarongoon (noin 200 kilometrin päässä). Siellä tapasimme Maarian ja jatkoimme matkaa vuokra-autolla. Ajelimme kohti Katima Muliloa, jonne saavuimme yön pimeydessä. Yövyimme Obyn veljen Reaganin luona.
Lauantaina Oby näytti meille kotikaupunkiaan. Näimme sänen vanhan kotinsa ja koulunsa. Kävimme hyppimässä Zambesi-joen kivillä ja Sambian puolella ihmettelemässä uutta hienoa siltaa. Rajavartijoille oli ok, että tulemme sillalle, kunhan parkkeeraamme automme ja kävelemme sillalle.
Lounaan jälkeen oli aika suunnata Obyn vanhempien ja sisarusten luokse Kongola-nimiseen kylään. Takakontti pullollansa saavuimme tyypilliseen afrikkalaiseen kylään. Vuohet, kanat ja lehmät kipittivät pihalla, naiset olivat hakemassa vettä kaivolta ja lapset pelasivat jalkapalloa. Obyn vanhemmat ja perhe otti meidät sydämellisesti vastaan. Vietimme kylässä muutaman tunnin ja auringon laskiessa lähdimme kohti camping-paikkaamme. Pystytimme telttamme Zambesi-joen varrella ja nukahdimme virtahepon jutteluun kirkkaana loistavan tähtitaivaan alle.
Sunnuntain vietimme kylässä. Maarialla ja minulla oli päällämme perinteiset Citenge-hameet. Citenge sidotaan lantiolle, joten kyykkimisten ja kävelyn jälkeen se löystyy helposti. Lauantaista viisastuneina fiksasimme Citenget vyöllä kiinni, jotta meidän ei koko ajan tarvitsisi olla korjaamassa hametta. Vyö toimi oikein hyvin, saimme kehuja hyvin asetellusta hameesta kylän naisilta. This is how 21th century girls are visiting the traditional village.
Sunnuntaina kävimme tervehtimässä sukulaisia. Oby esitteli ylpeänä tulevaa vaimoaan Maariaa tädeillensä ja muille sukulaisille. Lounaaksi söimme kanaa ja maissipuuroa, papia. Lapset jahtasivat pihalla juosseen mustan kanan, isä laittoi kaulan poikki ja me tytöt kynimme ja paloittelimme kanan kokkausta varten. Leikimme Obyn sirarusten lasten kanssa ja ihmettelimme elämää.
Obyn isä on jo yli seitsemankymmenen, Kongolan chief, ystävällinen ja hyväntahtoisen näköinen mies. Äiti oli todellinen meme (kohtelias kutsumanimi vanhemmalle naiselle). Hänen englannintaitonsa rajoittuu toivotukseen good morning. Sisarukset puhuvat hyvää englantia. Perheeseen kuuluu myös kaksi muuta siskoa, jotka asuvat kylässä. Isovanhemmat asuvat kaupungissa asuvien sisarusten lasten kanssa. Perheellä oli myös muutama apulainen ja kaksi orpotyttöä, jotka he olivat ottaneet hoteisiinsa.
Kylän talot oli rakennettu savesta ja oksista. Obyn perheen talo oli aidattu oikeilla laudoilla, muiden metsästä löytyneillä tikuilla. Obyn kotona talossa oli kaksi huonetta, pihalla kasvoi suuri puu, joka toi varjon sekä yksi pieni papaijapuu. Nuotiopaikalla oli katos ja vesi haettiin muutaman sadan metrin päässä olevasta kaivosta. Suihku oli muutamasta litteästä kivestä tehty maassa oleva koroke ja pissalla sai käydä talon takana olevalla kuopalla, kakalla käydään metsassa. Obyn isällä on karjaa sekä vuohia ja hän hoitaa niitä seka kyläänsä päivisin. Äiti kasvattaa maapähkinöitä ja tekee kauniita koreja ruohosta. Sydämellisen oloisia ihmisiä.
Ajoimme yöksi 500 kilometrin päähän Runduun, josta jatkoimme matkaa Oshakatiin, jossa Maaria työskentelee kuukauden verran. Ajoimme Etoshan läpi katsomaan kirahveja, sillä Oby ei ollut koskaan nähnyt pitkäkaulaista. Oby lähti kotiin tiistaina ja minä jäin Maarian seuraksi pariksi päiväksi. Olin Maarian mukana ja apuna hänen töissään ja makoilimme altaalla kuumuudessa.
Matka oli ihana. Maaria ja Oby mun hyviä ystäviä, joihin tutustuin entistä paremmin. Neljän päivän aikana ajetut 3 000 kilometriä eivät missään vaiheessa tuntuneet hirveiltä uusien maisemien ja etenkin mukavan seuran takia. Keskustelimme paljon, hyviä ja syviä ajatuksia elämästä. Kiitos/Twali tumeli Maaria and Oby!
Torstain kotiinpaluun jälkeen olen hoitanut juoksevia asioita, käynyt uimassa, lukenut keskiviikon kokeeseen ja viettänyt aikaa paikalle saapuneiden suomalaisten kanssa. Puccini on täynnä huomenna alkavalle radio work shopille osallistuvia opiskelijoita ja opettajia. Aiheenamme on community radio ja osallistujia on kaikista projektimme yhteistyömaista: Tansaniasta, Liberiasta sekä Suomesta. Tiedossa mielenkiintoinen ja tiivistahtinen viikko kaiken lomailun jälkeen.
Viimeisellä viikolla aion kerätä aurinkoa ja lämpöä itseeni, suunnittelemme viettävämme läksiäisiä ja tietysti juhlimme Maarian ja Obyn häitä. :)
Pitäkää huolta itsestänne! Halit. Saara
