Bussimme kohti Kapkaupunkia starttasi viime viikon keskiviikkona auringon laskiessa. Edessä oli 20 tunnin matka ulkomaille! Pikkuhiljaa ruskea, kuiva aavikko muuttui vihreämmäksi ja lopulta ajelimme Etelä-Afrikan viinitarhojen sekä sitruuna- ja appelsiinipuiden lomassa. Nukahtaminen bussissa Tytin ja Sinin vieressä oli helppoa, sillä kuuntelimme sateen (ensimmäinen sade, jonka olemme nähneet täällä) ropinaa ikkunaa vasten.
Passintarkastusten ja pidätysharjoitusten jälkeen saavuimme Kapkaupunkiin torstai-iltapäivänä hikisinä ja nälkäisinä. Matkaväsymys kuitenkin unohtui, kun näimme suuren kaupungin levittyvän Pöytävuoren juurelle sekä Atlantin syliin. Ihastelimme maisemia ja kaupungin loputonta vilinää. Kaduilla kulkiessamme ihmettelimme, missä kaikki mustat ihmiset ovat, sillä suurin osa vastaantulijoista oli valkoisia. Tuntui kuin maanosa olisi menettänyt merkityksensä: Windhoekiin verrattuna Kapkaupunki antaa täysin erilaisen kuvan Afrikasta. Maalaiset olivat saapuneet iloiseen ja rentoon suurkaupunkiin!
Perjantaina teimme kokopäiväretken Hyväntoivonniemelle. Pääsimme astumaan veneeseen ja tuntemaan meren aallot, kun kävimme moikkaamassa haisevia hylkeitä Hout Bayssa. Vuorien rinteitä mutkitellen jatkoimme matkaamme pingviinien luokse. Voi kuinka, pingut olivat pieniä ja huvittavia, kun tepastelivat rannalla aaltojen kaataessa niitä nurin. Keiloja muistuttavia Afrikan pingviinejä on jäljellä enää 150 000 ja ne ovat maailman neljästä pingviinilajista ainoita, jotka asuvat Afrikassa.
10 hengen porukkamme suuntasi seuraavaksi Cape Pointille, välillä pyörän selästä maisemia ihaillen. Kiipesiimme Cape Pointin majakalle, joka on 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Vau, mikä maisema! Edessä silmänkantamattomiin tummaa merta, takana vihreitä vuoria ja korvissa tuulen humina ja aaltojen kohina. Oli ihanaa haistaa meri ja tuntea kostea ilma iholla aavikko-Windhoekin jälkeen. Valkoisena hohtavalta majakalta patikoimme Hyväntoivonniemelle, jossa mieli täyttyi kauniista ajatuksista ja rauhallisesta olosta. Noita maisemia ja ajatuksia muistan vielä monta kertaa!
Tutustuimme päiväretkellä samassa hostellissa asuvaan saksalaiseen Gloriaan, jonka kanssa söimme meksikolaisen illallisen ja nauroimme tyylikkäitä rusketusrajojamme ja punertavia kasvojamme. Gloria on vaidossa Etelä-Afrikan Port Elisabethin yliopistossa ja vietti Kapissa kevätlomaansa.
Lauantaina nautimme ihanan aamupalan katukahvilassa ja yritimme valloittaa Pöytävuoren. Valitettavasti tuuli oli liian kova, emmekä päässeet ylös. Tekniikkakin oli laittanut hanttiin eikä turisteja päästetty Robben Islandille Nelson Mandelan selliä ihmettelemään. Päätimme sitten tyttöjen kanssa viettää päivän Waterfrontissa shoppailemalla. Ostin muistoksi Etelä-afrikkalaisen nuoren suunnittelijan kukkamekon sekä Namibian lipun rannekoruuni. Nautimme ja mietiskelimme elämäämme kauniissa maisemissa, kun söimme lounasta tai kylmää jätskiä.
Illalla söimme hyvin afrikkalaisessa ravintolassa Glorian kanssa. Skoolasimme paikallisella punaviinillä ja kuuntelimme livemusaa. Toivoin, että ajan olisi voinut pysäyttää, sillä lähtö kotiin häämötti kulman takana. Olisi niin tehnyt mieli jäädä reissuun vielä vähän pidemmäksi aikaa. Sunnuntaiaamuna kiipesimme bussin toiseen kerrokseen eturiville ihastelemaan maisemia ja aloitimme matkan kotiin. Maanantaiaamuna olo oli väsynyt, mutta onnellinen, kun huristelimme taksilla tuttuja katuja pitkin.
Kapkaupunki lumosi mut täysin! Ihmiset ovat rentoja ja ystävällisiä. Kaupungissa on huoletonta surffifiilistä, persoonallisia pieniä kahviloita ja kauniita katuja täynnä värikkäitä taloja. Oli mahtavaa nähdä uusi paikka! Paljon jäi nähtävää ja koettavaa, joten Kapkaupunki kutsuu vielä aivan varmasti!
Maanantaipäivän olin tokkurassa kaikesta matkustamisesta. Saimme kuitenkin asioita hyvin hoidetuksi ja vapaaillan, sillä tuntimme oli yllättäen peruttu. Tiistaina pääsimme tositoimiin, kun kuvasimme dokumenttiamme. Teemme henkilökuvan namibialaisesta miehestä, joka on osallistunut Afrikan Big Brotheriin. Oli kotoinen olo, kun painoin kamerasta Rec-nappulan pohjaan ja Tytti aloitti kysymysten esittämisen.
Tämän ja ensi viikon keskitymme kouluun ja sitten saammekin vieraita Suomesta, kun äitimme ja Petteri tulevat tänne. Silloin lähdemme telttailemaan Etoshan luonnonpuistoon villieläinten kavereiksi ja esittelemme tämän kevään (syksyn) kotikaupunkiamme.
Kesä on tulossa, lauantaiksi on luvattu 39 astetta. Huoneessa pyörii tuuletin ja uima-allas houkuttelee! :)
Halit. Take care. Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti