Viikonloppu oli jälleen kerran omalta osalta vauhdikas. Lauantaina olin Suvi-Tuulin eli Supen kanssa erään paikallisen bändin levyjulkkareissa. Illan odotus tuntui tosi jännittävältä - lipuissa nimittäin luki paikkana “secret location”, ja vain paria tuntia ennen juhlia saatiin tietää juhlapaikka. Tarkoitus oli mennä pippaloihin kuuden aikaan, mutta African Timen takia kyytimme tuli vasta varttia vaille yhdeksän.
Julkkarit olivat hienossa yksityisasunnossa, johon sisään pääsi vain lippua näyttämällä. Baari oli täynnä boolia ja muita ilojuomia, ihmiset nauroivat ja olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Olin tosi yllättynyt, miten monta tuttua ja puolituttuakin juhlissa näin! Ja koska pidän vauhdista ja vaarallisista tilanteista, niin tulikin siinä bondattua paikan omistajan kanssa ihan huolella, ja pääsimme Supen kanssa nauttimaan viinistä ja ruoasta, jota ei muille julkkarivieraille ollut edes tarjolla. Nauroimme vatsamme kipeiksi selittäessämme “Pallero” sanan merkitystä, ja kertoessamme, että Suvi-Tuuli tarkoittaa Summer Breezeä.
Jouduin pitkästä aikaa myös erittäin noloon tilanteeseen ja opin, ettei kannata puhua härskejä vessajonossa, etenkin jos keskustelun aiheena ovat muut bilettäjät. Täällä oon tuudittautunut siihen oletukseen, että voin puhua suomea missä ja milloin vain, koska kukaan ei ymmärrä. Siinä sitten muutamat sammakot tuli jonottaessa suusta päästettyä, ja sattumalta kysyinkin takanani olevalta tytöltä “Where are you from?” Leukahan siinä loksahti lattiaan kun tyttö sujuvalla suomella vastas että “samasta paikasta kuin tekin”. Luojan kiitos vessa vapautui samalla hetkellä ja päästiin Supen kanssa sinne jälleen kerran nauramaan katketaksemme.
Juhlat olivat mitä ilmeisimmin naapuruston mielestä liian äänekkäät, sillä poliisit tulivat jossakin vaiheessa paikalle ja keskeyttivät juhlat. Siitä juhlaväki valui kuka mihinkin, me Supen kanssa poistuimme takavasemmalle Fashion Bariin valloittamaan tanssilattian.
Sunnuntaiaamuna olo oli erittäin raihnainen, jossain kohtaa juhlimista oon onnistunut satuttamaan polveni oikein huolella. Kipu hellitti hyvällä päivällisellä ja jälleen kerran kunnon nauruilla - juhlissa mielestäni parasta on seuraavan päivän muistelot.
Sunnuntain krapulaköllimiset muuntautuvat mulla aika usein koti-ikäväksi, etenkin silloin kun ei ole juttukaveria. Mun tuli iskää ihan järjetön ikävä, etenkin kun vaihdettiin lauantaina tekstarit ja iskän lähettämän viestin lopussa luki “Mullakin on ikävä. Ja rakastan”. Itkuthan siinä pääsi kun näki tuonkin totuuden kirjoitettuna kännykän näytölle. On se jännä, vaikka kuinka tietää että vanhemmat rakastavat, tuntuu se aina niin liikuttavalta kun sen kuulee ääneen / näkee kirjoitettuna.
Niin kuin viime blogmerinnässäkin kirjoitin, täällä on todella tullut ikävä naisen asemaa Suomessa. Viime viikolla koin varsinaisen shokin kun luin informatiivisen sarjakuvan abortista - Namibiassa on varsin tiukat säännöt siitä, milloin abortin saa tehdä. Syyksi ei kelpaa ehkäisyn pettäminen tai se, että lasta ei halua pitää. Tämänkin takia etenkin nuoret äidit dumppaavat lapsiaan, koska abortti ei ole mahdollista. Täältä kuulemma lähdetään myös Etelä-Afrikkaan aborttien perässä, siellä kun niitä “höllemmin perustein” saa tehdä. Sunnuntaina kuulin myös, että koko Namibiassa on tasan yksi lääkäri, joka kykenee antamaan epiduraalipuudutuksen synnytyksessä. Aikamoista, sanon minä..
Sunnuntaina päässä pyörikin Samuli Putron laulu Helismaa..
“Minä laulan karusti vaan enpä vaihtaisi
ääntäni tai kompuroivaa kotimaatani
Sillä näen kauneutta ainutkertaista
Sen huurteisissa kasvoissa kun sataa puukkoja”
Keskiviikkona nokkamme kääntyvät kohti Kapkaupunkia, en malta odottaa! Lisää blogipäivitystä luvassa siis ensi viikolla kun kotiudumme Etelä-Afrikasta.. :)
Sharp!
Tytti
p.s. tänne on luvattu SADETTA keskiviikoksi!! Mitä ihmettä?
Nyt olen onnellinen! Tää oli paras imurointipalkkio ikinä! :)
VastaaPoista