Rutiinit turruttavat. Ostamme kaupasta aina samaa jogurttia, istumme television ääressä katsomassa uutisia puolinukuksissa, kävelemme kouluun aina samaa reittiä. Lopulta päiviä ei voi erottaa toisistaan.
Rutiineista muodostuu päivä. Päivistä muodostuu viikko ja viikoista kuukausi. Rutiineista muodostuu elämä. Oma elämämme. Mä pidän rutiineista. Haluan tietää, mitä elämässäni tapahtuu seuraavaksi. Haluan olla varma, milloin ja missä tapaan ystäväni; moneltako jumppa alkaa; että jääkaapissa on maitoa aamukahvia varten.
Arvokkain rutiini: avata kotiportin ovi kauko-ohjaimella.Heinäkuun 24. päivänä 2010 mun rutiinit muuttuivat, mutta eivät hävinneet. Lento maailman toiselle puolelle on muuttanut mua. Nykyään pesen hampaat aina ennen aamupalaa. Tuntuu, että aamupalahuoneeseen ei kehtaa mennä yöltä haisevalla hengityksellä. Köllähdän sängylleni aina samalta puolelta, vaikka voisin valita toisenkin reunan ihan hyvin ja syön ruokani aina samassa paikassa pyöreän pöydän ääressä.
Täällä ollessani olen huomannut, millaista elämäni Suomessa on. Olen oppinut arvostamaan elämääni aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. On ihanaa kun voi tekstata sairauslomaa kotona viettävälle isälle apua-tekstarin silloin, kun automaateista ei saa rahaa ja käteinen on loppu. Olen myös tajunnut, että kaipaan ympärilleni ihmisiä ja seuraa. Kaipaan hetkiä, jolloin voimme nauraa vastaantulevan miehen viiksille, kysyä haluatko kinkkua vai juustoa leivän päälle tai vain istua hiljaa teemuki kädessä tai jätskikulho pöydällä. Ei enää yksinasumista, siis. :)
Olen myös päättänyt, että turha stressaaminen on syytä jättää pois. Hetkessä kannattaa elää ja itseään pitää kuunnella. Saa tehdä juuri niin kuin haluaa: ei tarvitse tehdä jotain, mitä joku toinen sanoo. Meidän uutiskirjoituksen maikka sanoi meille, että " you have time do nothing when you are dead". Tää tietysti viittasi tekemättömiin läksyihin, mutta mä meinaan muistaa ton yleisesti elämässä. Eliniän odote on täällä vain reilut 50 vuotta, joten usein kuulee jonkun sanovan "life is too short, you should enjoy, not think too much".
Kaukana ollessa kaipuu ei ole pieni. Mulla on ikävä monia asioita kotona. Perhettä, ystäviä, kavereita, rasvatonta maitoa, ruisleipää, kalaa, jumppaa, saunaa. Täällä aion jatkaa elämästä täysillä nauttimista vielä kun täällä olen. Aion tehdä asioita, joista pidän, syödä ulkona, matkustaa ja tärkeimpänä viettää aikaa hyvien ihmisten kanssa.
Koti on aina sydämessä, kuinka kaukana olenkin.
Aurinkoisin halein Saara.
PS Pohdintaa on tullut harrastettua paljon, sillä olen maannut viime viikonlopusta alkaen sängyn pohjalla flunssaa potemassa. Nyt jo onneksi liikkeellä antibioottien ansiosta. Viime viikolla pidin koulussa esitelmän valokuvaukseen liittyvistä laeista. Viimeisessä diassa luki kissan kokoisilla kirjaimilla "photograph with humidity". Näköjään ilmankosteus ja nöyryys (humility) on mun mielestä aivan sama asia! Meillä oli myös mediamarkkinoin toinen koe sekä keskiviikkona vedimme oman shown:n koulun radiossa. Soitimme suomalaista musiikkia ja pohdiskelimme muun muassa suomalaisten ja namibialaisten miesten eroja. Olemme käsikirjoittaneet dokumenttimme ja allekirjoittaneet sopimukset. Nyt odotan kuvauksia jännityksellä ja innostuksella. Ensi viikolla muutamaksi päiväksi kouluun ja sitten turistiksi Kapkaupunkiin.
DJ Tytti and DJ Saara at Radio Echoes!
Saara! Ihan super blogi, luen ja seurailen :) mitä kuuluu? Lähettäkää Suomeen vähän lämpöä postissa, täällä on kylmä!
VastaaPoistaKrisse