Tänään on ollut myös meidän juhlapäivämme - saatiin vihdoin ja viimein viisumit! Aloitettiin viisumiasioiden hoitaminen tosiaan viime viikon tiistaina, ja meille on myyty pelkkää eioota tähän päivään saakka. Eilen saatiin iso pyörä pyörähtämään, kun käytiin kysymässä yrmeältä naiselta passeistamme. Hän vaati meiltä maksua, mutta vakuuteltiin, että ollaan jo maksettu ja niinpä hän sai asiat hoitaakseen. Tänään yrmynainen oli lempeämpi ja antoi meille passit, joihin on nyt lyöty 4 kk opiskelijaviisumileima! Jippijaijee!
Toissapäivänä pääsimme kokemaan myös hieman erilaista ruokaa. Windhoekissa asuva Maaria ja hänen poikaystävänsä Oby pyysivät meidät luokseen illalliselle, ja niinpä söimme pappia. Se on siis jotakin maissiruokaa (?), joka tehdään puuron kaltaiseksi mössöksi ja syödään sormin.
Oli herkullista, vaikka ainakin mulla kesti hetken aikaa tottua sormin syömiseen :)
Eksoottisia herkkuja maisteltiin myös sunnuntaina, kun käytiin Saaran kanssa mun synttäreiden kunniaksi syömässä paikallisessa ravintolassa. Kun näin ruokalistalla matoja, ajattelin, että no niitähän on pakko kokeilla! Tarjoilija kuitenkin sanoi etten varmasti saa annosta syötyä loppuun, joten hän ehdotti, että tilaisin alkupalaksi jotakin muuta ja talo tarjoaisi meille muutamat toukat. Diili kuulosti niin hyvältä, että saimme nenämme eteen muutaman toukan jotka söimme hyvällä ruokahalulla. Mitä nyt hieman meni kylmiä väreitä rapsakoita toukkia syödessä... Kun ei ajatellut, että suussa on mato, niin kaikki meni hyvin :)
Tänään olisikin sitten vuorossa tämän kouluviikon viimeinen päivä. Käymme siis tuossa kulman takana koulussa maanantaista torstaihin, ja ainakin tähän mennessä kaikki oppitunnit ovat olleet mielenkiintoisia. Tänään on vuorossa mainontaa ja valokuvausta, ja saamme tänään palauttaa ihka ekat kotitehtävämme! Jipii! Piti näitten läksyjen takia mennä ihan kaupoille saakka, koska koululla kyllä on printteri, mutta paperit pitää tuoda itse. Damn.
Koulun ilmapiiri on miellyttävä, ja välillä tuntuu siltä, että kaikki haluavat tietää meidän kuulumisemme. Ei kyllä kieltämättä ole kovin helppoa sopeutua vähemmistön edustajaksi, koska valkoisina saamme jatkuvasti katseita osaksemme. Mun kohdalla homma on vielä hieman mutkikkaampi, koska punaiset hiukset ja lävistykset ovat täällä harvinaisuus! Viime viikonloppuna ulkona käydessämme pari tyyppiä jopa tarttui mun huulikoruun, mikä ei ollut kovin mukavaa..
Rusketusrajat vahvistuvat päivä päivältä, paikalliset katsovat meitä kuin hulluja kun kävelemme kaupungilla shortseissa ja topeissa. Onneksi guesthouse Puccinin pihalla voi loikoilla bikineissä ilman sen suurempia katseita, ja ainakin itsellä on tullut tavaksi nukkua lyhyet päiväunet aurinkotuolissa loikoillen.
Koti-ikävä ei ole vielä liian lujaa iskenyt, enkä ole joutunut avaamaan selviytymispakettiani salmiakkirasiaa. Ehkäpä sekin aika kuitenkin seuraavan neljän kuukauden aikana vielä koittaa, kun Suomeen on niin kova ikävä että hermot pettää (ja salmiakinhimo valtaa!). Kesää kohti tässä koko ajan kuitenkin mennään, talvi alkaa pikkuhiljaa olla selätetty ;) Tällä hetkellä muuten täällä on Suomeen kahden tunnin aikaero, mutta kun täällä kellot siirretään kesäaikaan ja siellä talviaikaan, ollaan jälleen samalla aikavyöhykkeellä.
Ehkäpä viikonlopun jälkeen on luvassa paljon kirjoitettavaa, viikonloppu on nimittäin jo nyt niin fully booked ettei jännittäviltä tarinoilta voi välttyä!
Palaamisiin,
Tytti
...vai pitäisikö sanoa Mr. Shemeikka?
Oon täällä jok'ikisessä koulun paperissa Mr. Jopa opiskelijakortissa luki niin aluksi, onneks sain sen vaihdettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti