Kevätloma on nyt sit rullattu loppuun ja aika on lentänyt kuin siivillä. Oltiiin tiistaista torstaihin Sossusvleissä katsomassa aivan upeita hiekkadyynejä. Tuota punaista, hienoa hiekkaa oli silmänkantamattomiin, ja dyynien kiipeäminen tuossa hiekassa oli hankalaa mutta palkitsevaa.
Lähdimme kohti Sossusvleitä tiistaiaamuna. Reissaajia oli yhteensä 10, eurooppalaiset enemmistönä. Tiistaipäivä meni pääosin autossa istuessa ja maisemia katsellessa. Päästyämme Sossusvlein tuntumaan pystytimme teltat leirintäalueelle ja katselimme upeaa auringonlaskua. Oli mieletöntä huomata, miten nopeasti se mollukka taivaanrantaan tipahti - vaikka äiti on sanonut ettei aurinkoon saa katsoa niin näin sen kuitenkin sekunneissa painuvan taivaanrannan taa.
Keskiviikkoaamuna herätys oli todella aikainen - klo 4.30 nousimme ylös, pesimme hampaat ja lähdimme autolla kohti Sossusvlein porttia odottamaan auringonnousua. Oli hyvin afrikkalainen aikataulu kyseisellä portilla aueta - sossusvlei oli auki from sunrise to sunset. Ensimmäisenä etappina meillä oli dyyni 45, jonka huipulle suurin osa ryhmästämme kiipesi ihailemaan maisemia. Itse jäin puolitiehen, koska halusin yskäni takia säästellä voimiani tulevalle 6km vaellukselle.
Kun viimeisetkin reissaajat tulivat alas dyyniltä, söimme aivan järjettömän ison aamupalan. Pekonia, kananmunia, mysliä, jugurttia ja leipää.. Onneksi saatiin tankata kunnolla, koska 6km reissu dyynejä ulos alas vei voimat ihan huolella! Oppaamme kertoi kaikista upeista puista ja eläimistä, kun kävelimme luonnonhelmassa. Rankin etappi koko reissulla oli viimeisen dyynin päälle kiipeäminen.. En meinannut millään päästä huipulle ja olin varma että kuolen, mutta onneksi Saara ja Sini tsemppasivat ja huusivat mulle huipulta, että mun on pakko päästä ylös ja katsoa ne upeat maisemat mitkä siellä odottivat! Ja kyllä, kiipeäminen oli todellakin worth it!! Huipulta näkyi kauas kuoleman laaksoon, ja ihana tuulenvire puhalsi kasvoihin ja hiuksiin. AH! Tunsin itseni niin pieneksi ajatellessani, miten luonto onkaan moiset dyynit muovannut.
Vaelluksen jälkeen osa porukasta jäi vielä kiipeämään Crazy Dunelle, mutta mä liityin porukkaan joka palasi bussille syömään lounasta. Olo oli mitä mahtavin päivän aherruksen jälkeen! Lounaan jälkeen lähdimme vielä katsomaan kanjonia, joka oli myös aivan uskomaton. Viimeistenkin nähtävyyksien jälkeen palasimme leirintäpaikallemme, ja suihku sinitaivaan alla tuntui mitä mainioimmalta! Illallisen jälkeen menin vielä parille rentouttavalle oluelle jenkkisotilaan ja ranskalaisjournalistin kanssa, minkä jälkeen uni teltassa maistui makoisalta.
Kun tortaina iltapäivällä saavuimme takaisin puccinille, ei mennyt kuin puolisen tuntia kun puhelimeni soi. Yksi meidän koulukavereistamme soitti ja sanoi, että opettajamme (josta kirjoitin viime blogimerkinnässä) kutsui meidät luokseen illalliselle!! Oltiin Saaran kanssa ihan äimänä - luultiin että tää nainen vihaa meitä! Noh päätettiin ostaa opettajallemme pullo viiniä viemisiksi, mutta koska oli Heroe's day, paikallinen pyhäpäivä, ei alkoholia voinut ostaa. Päädyimme siis ostamaan keksipaketin. Koulukaverimme Sakeus kuitenkin vähän ajan päästä soitti ja sanoi että suunnitelmat muuttuivat, menisimmekin hänen luokseen, jonne opettaja myös tulisi.
Ilta oli todella mukava, menimme Sakeuksen kotiin Katuturaan, grillasimme ja kuuntelimme musiikkia. Päästiin Saaran kanssa ihan hommiin asti, leikattiin lihaa ja maustettiin makkaroita. Grilliporukkaan loppujen lopuksi liittyi myös muita Sakeuksen kavereita ja naapureita, ja kaikilla oli hauskaa!
Perjantai-iltana lähdettiin Annun ja hänen kaverinsa Jennin kanssa Wine Bariin muutamalle viinilasilliselle. Sieltä matkamme jatkui paikalliselle klubille, missä mä tanssin itsestäni kaikki mehut :) Saara ja pari muuta lähti aiemmin kotiin, mutta mä tapani mukaan löysin itseni taas jatkoilta.. Oli hauskaa matkustaa avolava-auton lavalla, vaikka hiukan jännitti että mitäs tästä seuraa! Turvallisesti kuitenkin pääsin jatkoille ja jatkoilta syömään Kapanaa, joka on siis paikallista "krapulaherkkua". Mietin Kapanaa napsiessani että ei varmasti olisi laillista suomessa - paikalla lojui nyljettyjä eläimiä, ja miehet hakkasivat lihoja kirveellä pienemmiksi paloiksi, jotta ne pystyi laittamaan grilliin. Itse olin myös aikamoinen nähtävyys kyseisellä paikalla, ainoana valkoisena sain paljon katseita ja jutteluita osakseni. Yhdessä vaiheessa mussa roikkuikin kolme paikallista kundia, kukin yrittämässä saada mua omaan matkaansa.
Tuntuu ihan käsittämättömältä mennä huomenna taas kouluun. Viikko lomaa tuntui kuitenkin niin älyttömän pitkältä ja rentouttavalta, ettei vielä haluaisi jatkaa opiskelua. Onneksi meidän tunnit on illalla, niin ei heti aamusta tarvitse vielä virittäytyä koulutunnelmiin.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti