Nöyryytystä ja biletystä

Nyt se on sitten koettu: ensimmäinen virallinen koe Polytechnic of Namibiassa! Meillä oli maanantaina koe aiheesta Media Advertising Strategies. Oli mukava viettää maanantaipäivää Saaran kanssa keskustellen englanniksi mainostamisen ja PR:n ihmeellisyyksistä. Itse koe koostui kolmesta kysymyksestä ja noh, ainakin omalta osaltani voin sanoa että ei aivan nappiin mennyt :) Onneksi voimme aina vedota siihen, että tulimme luennoille jälkijunassa, minkä takia kaikkiin kysymyksiin ei löydy vastausta..

Maanantaipäivä oli muutenkin hieman erikoinen. Ennen koetta kävimme keskustelemassa koeviikoistamme erään opettajamme kanssa, ja hän hämmentyi, kun kerroimme lähtevämme takaisin Suomeen marraskuun puolessavälissä. Koeviikot nimittäin jatkuvat marraskuun loppuun saakka, ja hän heitti ilmoille ehdotuksen, että siirtäisimme lentojamme. Hieman alkoi kismittää kyseinen touhu, koska mistäs me olisimme voineet tietää koeviikon aikatauluista.. Kun olimme saaneet ämpärillisen lokaa niskaamme, kävimme tekemässä kokeen, minkä jälkeen outo päivä vain jatkui...

Kokeen jälkeen meillä oli luento Advanced News Reporting and Writingia, missä tunnelma oli melko hiljainen. Muulla luokalla oli ollut edeltävällä viikolla koe, mutta minä ja Saara saimme tehdä kokeen kotona, koska emme olleet käyneet alusta saakka luennoilla. Maanantaina saimmekin sitten kokeet takaisin, ja opettaja vain nöyryytti oppilaita kertomalla huonoista vastauksista. Moneen otteeseen opettajamme ottikin minun tai Saaran koevastaukset pulpeteiltamme, ja luki niistä, miten kokeeseen olisi pitänyt vastata oikein. Tuntui todella omituiselta - mehän olimme tehneet kokeet kotona! Tunsin itseni myös melkoisen nöyryytetyksi, kun opettaja luki yhden koevastauksistani ääneen ja arvosteli englanninkielen taitoani.

Maanantai sai ainakin minut melko alakuloiseksi, mutta onneksi Saaran lohduttava olkapää oli tukena! Kun pääsimme koulusta kotiin, söimmekin isot annokset jätskiä !

Viikon päästä meillä olis sitten kevätloma. Tuntuu hassulta ajatella että täällä on kevät, kun siellä kotona ihmiset aloittavat syyslukukauden. Päätimme, että aiomme viikon mittaisella kevätlomallamme tehdä jotakin, ja niinpä varasimme tänään safarireissun! Lähdemme tiistaina käymään Sossusvleissä, hiekkadyyneillä, missä vietämme kolme päivää oppaan ja muun ryhmän kanssa. Reissu maksaa 3000 namibian dollaria (noin 300 euroa), ja se sisältää KAIKEN (paitsi Saaran makuupussin). Meidän pitää ainoastaan odottaa tiistaiaamuna tuossa portilla, että meidät tullaan noutamaan retkelle mukaan :) Jännityksellä odottelen, ja lupaankin latailla kuvia blogiin, kunhan reissusta palaamme ;)

Namibian kuulumisia voikin lähiviikkoina kuulla muualtakin kuin st-namibia -blogistamme: teen nimittäin ainakin ensi tiistaiksi jutun Namibiasta YleX:n Maapallolla Tänään -sarjaan, joka tulee YleX Tänään -ohjelmassa klo 10-14. Eikun radiotaajuudet viritykseen ja kuuntelemaan.. ;)

Koska äitini tietää millainen olen (ja kaverini tuntevat mut myös), niin voinkin kertoa hieman paikallisesta biletyskulttuurista. Olen käynyt joka viikonloppu haistelemassa Windhoekin yöelämää milloin suomalaisessa milloin paikallisessa seurassa. Täällä naiset ovat äärettömän naisellisia lähtiessään ulos! Korot ovat huikeita ja hameet lyhyitä. Miehet puolestaan pukeutuvat melko blingbling-mäisesti, ja aurinkolaseja + kultaketjuja näkyy lähes jokaisella. Myös kello on täällä miehuuden mitta siinä missä autokin - mitä hienompi kello, sen coolimpi jätkä. Naisena ei tarvitse paljoakaan lompakkoa laukusta kaivella, kun viettää aikaa klubilla. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu, että miehet tarjoavat kaiken. Jopa mä olen päässyt vähillä rahoilla baareissa, vaikka täkäläiset kummaksuvatkin pukeutumistani (perjantaina en meinannut päästä baariin sisään koska mulla oli hattu päässä - itkin krokotiilinkyyneleitä ja sain lopulta ottaa hattu i mukaan baariin)..

Alkoholia kulutetaan suuria määriä ja rattijuopumukset ovat yleisiä. Oonkin tässä laskeskellut, että joka viikonloppu olen ollut sellaisen henkilön kyydissä, joka on juonut kaljan tai pari (ja nyt vanhemmat älkää hyperventiloiko siellä, kyllä mulla ja Saaralla on järki päässä!). Ja kyllä kuskeillakin kuitenkin järkeä löytyy, he selkeästi tietävät omat rajansa alkoholin suhteen. Hyvänä esimerkkinä, viime perjantaina olin menossa taksilla kotibileisiin kun tuli soitto, että bileitä ei olekaan. Mulla oli siinä pari siideriä mukana, ja mietin että mitä niille teen. Noh niinpä porukalla kysyttiin, haluaisko kuski illaksi yhden siiderin, niin sehän sitten korkkas sen siinä autossa ajon aikana.. :D



Perjantaina sain myös ensikosketukseni paikalliseen jatkokulttuuriin. Kun baari siinä aamukuudelta meni kiinni, lähdimme paikallisten kanssa jatkoille "snägärin" kautta - snägärinä toimi Katuturan lihamarkkinat, missä kävimme grillistä napsimassa Kapanaa, paikallista herkkua. Jatkoilla kuunneltiin musiikkia, parannettiin maailmaa keskustelemalla ja kun kello kääntyi puolillepäivin, alkoivat kundit tehdä lounasta. Herkullisen pap-aterian jälkeen kaikkien tiet veivät kotiin lepäämään. Saara tosin hieman naureskeli mulle myöhäistä saapumistani - hän oli odotellut jo aamuseitsemältä kotiinpaluutani..


Viime viikko oli muutenkin jännittäviä hetkiä täynnä - kävin kokeilemassa paikallisen lävistysstudion. Jo jonkin aikaa olen haaveillut kielilävistyksestä, mutta Suomessa en ole moista viitsinyt töitteni takia ottaa - kielilävistyksen paraneminen kestää muutaman päivän. Vertailin sitten Internetissä hieman hintoja ja päätin että perhana, nyt tai ei koskaan! Olin sähköpostitse yhteydessä paikalliseen pariskuntaan, joka tekee lävistyksiä, ja varasin ajan torstaiksi kun olin varmistanut, että välineet ovat puhtaita ja neulat steriilejä. Saara lähti henkiseksi tuekseni mukaan ja piti kädestä kiinni kun kieleni lävistettiin. Meinasihan siinä operaation jälkeen lähteä taju, mutta onneksi pääsin hetkeksi pitkäkseni. Nyt kielen turvotus onkin jo laskenut, enkä enää kuulosta humalaiselta yrittäessäni sanoa ärrää tai ällää.






Että tällaista meininkiä täällä, toivottavasti viikkomme jatkuu paremmin kuin alkoi!

<3: Tytti